Erään rokotetun tarina

Haluan jakaa tässä kirjoituksessa omat ajatukseni ja kokemukseni taudista nimeltä covid-19 osoittaakseni inhimillisyyttä ja rohkaistakseni muitakin kokemustensa vertailuun ja vertaistukea aiheeseen liittyen. Kokemuksessani ei ole mitään erityisen dramaattista, vaan uskoisin oman tarinani olevan hyvinkin tavallinen. Haluan kertoa sen vertailun vuoksi. Kokemukseni on vain yksi kokemus kaikkien muiden joukossa.

Alkutilanne

Pandemian alkaessa pidin rokottautumista tuntematonta ja hyvin pienimuotoisesti kotimaassani siihen asti ilmaantunutta virustautia vastaan täysin naurettavana ajatuksena omalta kohdaltani. Omaan terveyshistoriaani kuuluu suomalaiseen rokotusohjelmaan sisältyvien rokotteiden lisäksi myös useimpia ylimääräisiä rokotteita, enkä ole rokotevastainen.

Olen itse saanut kaikki ikäsuositetut rokotteet lapsuudessa tehosterokotteineen, sekä useita ylimääräisiä rokotteita aiemmin ulkomaille sijoittuneen työni vuoksi. Esimerkiksi keltakuumetta vastaan rokottautuminen on tietyissä maissa maahan pääsyn edellytys ja täten ollut minulle välttämätöntä työni jatkamisen kannalta.

En ole rokottanut itseäni, enkä jälkikasvuani kuitenkaan influenssaa, vesirokkoa tai hpv-virusta vastaan.

Tunnen elimistöni hyvin ja olen myös rokotuskokemusteni perusteella hyvin tietoinen siitä, mitä vierasaineen pistäminen terveeseen kehoon tarkoittaa, miltä se tuntuu ja miten se vaikuttaa.

Henkilökohtaisesti hmettelin heti alussa suuresti aikataulua, jolla täysin uutta, kuin tyhjästä ilmestynyttä pandemiaa vastaan kehitettiin ennätysajassa rokote, jota oltiin valmiina pistämään kaikelle kansalle ympäri maailman ilman pitkän ajan testaamista, laajaa seurantaa tai tietoa sivuvaikutuksista, yleisestä siedettävyydestä ja mahdollisista jälkivaikutuksista.

Rokotusohjelman alkaessa päätin, että terveenä ihmisenä en aio rokottautua, tiesinhän vastustuskykyni olevan erinomaisella tasolla enkä tavallisesti sairastu edes kausiflunssaan vuosittain, kärsi vatsataudeista saati korkeasta kuumeesta.

Mielipide ja maalaisjärki riitautuvat

Muutin kuitenkin mieleni kesällä 2021. Tekijät, jotka toimintaani ohjaavaa mielipidettäni muuttivat, liittyivät lähinnä yksityiselämän asioihin ja yleiseen solidaarisuuteen. Ehkä minua hieman painostettiinkin läheiseltä tasolta, mutta mietin päätöstä tehdessäni myös sitä, että perusterveenä riskit lienevät kohdallani pienet ja suorapuheisena ihmisenä tulen varmasti kertomaan hyvin rehellisesti kaikista haitoista ja vaikutuksista, mikäli niitä kohdalleni tulisi. Sanoin julkisesti aikovani asettautua koekaniiniksi, ja tällä lailla asian itsekin tavallaan koin.

En päättänyt rokottautua siksi, että olisin kokenut rokotesuojaa millään tavalla tarvitsevani, kun viimeisestä kuumetta nostaneesta hengitystieinfektiostakin oli aikaa miltei neljä vuotta, vaikka työssänikin altistuin kansainvälisille ihmismassoille ja vieraalle bakteeri- ja viruskannalle jatkuvasti.

Toinen ajatus, mikä vahvasti nosti päätään oli tuolloin, että tulevaisuudessa rokotetta tullaan todennäköisesti vaatimaan matkustamiseen ja rajojen ylittämiseen. Tuolloin matkustusedellytyksenä oli negatiivinen pcr-testitulos, jonka testaus oli käytännössä maksullista. Matkustaminen ollut minulle aina hyvin tärkeää ja kuulunut elämääni aina olennaisesti työn sekä vapaa-ajan kautta. Miksi luopuisin ajatuksesta voida matkustaa siksi, etten oman julkisesti esitetystä tiedosta poikkeavan mielipiteeni vuoksi ottaisi tarjottua rokotetta? Minulla oli mahdollisuus itse valita ja rokottautua, eikä varsinaisia riskejä rokotehaitoista omalla kohdallani julkisen tiedon mukaan ollut.

Toinen iso ajatus rokottautumisesta ja sen aggressiivisesta ajamisesta oli se, että rokotteen saisi tällä kierroksella vielä ilmaiseksi. Onhan rokotusteollisuus suuri bisnes ja näin taustalla voittoa myös tavoittelevan agendan.

En myöskään halunnut antaa valtaa toisinajattelijoiden ajatuksille injektoitavasta mikrosirusta tai väkivaltaisille teorioille maailman eliitin halusta tappaa kaikki, ketkä tuovat rahaa heidän pusseihinsa.

Kädenojennus

Sain ensimmäisen ajan rokotukseen paikallisesta rokotuspisteestä. Rokotuspisteellä asiat oli organisoitu erittäin täsmällisesti ja järjestelmällisesti. Määräykset kasvomaskeista, tarkoista turvaväleistä ja käsien desinfioimisesta jokaisessa vaiheessa olivat määräyksiä, eivät kehotuksia tai suosituksia. Odotuspaikat oli tarkkaan merkitty ja Kela-kortin lisäksi myös mikä tahansa muu henkilöllisyyden osoittava asiakirja kelpasi vastineeksi injektion saamiselle. Myös kengät ja ulkovaatteet täytyi jokaisen riisua ennen odotustilaan siirtymistä. Ajattelin tilaisuuden olevan hyvin ja säntillisesti sääntöjen mukaan terveysturvallisesti järjestetty.

Voin kertoa rehellisesti, että istuessani hetken odottamassa hyvin nopeasti etenevässä jonossa omaa vuoroani, minua todella pelotti. Mietin seurauksia ja sitä, että jos tästä omasta valinnastani johtuen minulle tapahtuisikin jotakin yllättävää, kuka auttaisi minua ja lastani tai auttaisi meitä selviytymään arjesta. Voisinko vaikka kuolla tähän? Mietin, että mikäli jotakin tapahtuisi, olisinhan täysin tietoisesti itse syypää tilanteeseen, sillä rokottautumisen ollessa vapaaehtoista järeistä suosituksista, vetoomuksista ja jopa tunneperäisestä syyllistämisestä liittyen velvollisuuteen ja lähimmäisenrakkauteen huolimatta valtio, eikä rokoteyhtiöt olisi millään lailla vastuussa jälkiseuraamuksista.

Yritin pitää pääni kasassa ajattelemalla niitä monia tappavia tauteja, jotka oli saatu rokotteiden avulla siivottua Suomesta ja maailmalta. Mielessäni oli muidenmuassa polio, jonka vammauttamia ihmisiä olin itse nähnyt Afrikassa vielä 2000-luvun alkupuolella, vaikka tuo kamala, rampauttava tauti oltiin Suomesta saatukin rokotusohjelman avulla katoamaan. Mieleni teki juosta pakoon, mutta väistin intuitioni antamia merkkejä tiedostan sen, ettei intuitioni ollut koskaan ollut väärässä. Purin hammasta.

Vuoroni koitti ja astelin hoitajan pisteelle ja asetuin istumaan tuoliin. Minulta kysyttiin, olenko sairastanut taudin ja saanut rokotteista aiemmin jotakin haittavaikutuksia. Molempien vastauksieni oltua kielteisiä, iloisesti hymyilevä hoitaja tuikkasi käsivarteeni Pfizerin nimissä jotakin, joka ei vastannut ollenkaan aiempia kokemuksiani rokotteista.

Rokotuskohta pyyhkäistiin desinfioivalla aineella, kuten tavallista. Tämän jälkeen odotin rokotuksen etenevän, kuten tähän asti aina ennenkin, nopeasti mutta rauhallisesti, neula lihakseen, injektointi ja pian käsivarressani tuntuisi kylmempi alue, kun aine menisi sisään kehooni. Hetken kuluttua kädessä tuntuisi hieman painetta rokotusaleella, joka muuttuisi paikallissäryksi illan mittaan ja ehkä toisi mukanaan flunssankaltaisia oireita.

Mitään näistä tähän asti normaaleiksi kokemistani, aiemmin useita kertoja toteamistani rokotuksen normaalioireista ei kuitenkaan tällä kertaa tullut.

Rokotus tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt kääntää edes päätäni katsoakseni tapahtumaa. Tuntui kuin minua olisi tökätty nuppineulalla ja koko suoritus oli ohi niin nopeasti, että ehdin nähdä vain pistoskohdan päälle hoitajan painaman sidetaitoksen palan. Voi luoja, eihän tuossa ajassa, silmäräpäyksessä, ole mitenkään mahdollista painaa injektioruiskusta edes mäntää pohjaan, ajattelin. Aloin miltei nauraa ääneen ja minulla oli todella vaikeuksia pysyä hiljaa ja olla kysymättä hoitajalta, että anteeksi, mutta mitä tässä juuri tapahtui vai tapahtuiko mitään?

Hoitaja hymyili edelleen iloisesti. Itse osin tyrmistyneenä ja osin hyvin huvittuneena kysyin häneltä, koska rokotteen varsinainen teho alkaa. Olin lukenut vasteen saavuttamiseen menevän noin kaksi viikkoa, jolloin myös koronapassini astuisi voimaan, halusin kuitenkin tarkistaa asian hoitajalta, mikäli saamani tieto olisi muuttunut. Tähän kysymykseeni hoitaja ei osannut vastata ja meni yhtäkkiä hiljaiseksi, ojensi paperisen informaation, hyvästeli ja kehotti minua siirtymään valvotulle jälkiseuranta-alueelle istumaan.

Seuranta tehtiin samassa tilassa ja kesti 15 minuttia. Ihan niin kauan en viitsinyt istuskella ahdistavissa, säännöllisesti tarkoin välein ruudukon muotoon aseteltujen tuolien pataljoonassa useamman hoitajan, sekä myös parin järjestyksenvalvojan seistessä kädet puuskassa tuijottamassa kansalaista, joka ei ollut tilanteessa kykenevä määrittelemään omaa vointiaan itse. Eräs rokotuksessa käynyt oli aikeissa jatkaa piikin jälkeen suoraan ulos ovesta. Hänen peräänsä marssi henkilökuntaa ohjaten tämän kiltisti paikalleen odottamaan. En tiedä mitä odotimme, saati mitä olisi pitänyt tai voinut tapahtua, mutta en onnekseni nähnyt mitään poikkeavaa. Ihmiset poistuivat yksi toisensa jälkeen ulos tilasta omin jaloin.

Omassa olossani ei ollut minkäänlaista muutosta, ja ihmetyksekseni myöskään juuri pistoksen saaneessa käsivarressani ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia. Edes sitä lääkkeen vastaanottamisesta ilmoittavaa viileää tunnetta tai paineentunnetta. Edes pistoskohta ei tuntunut yhtikäs miltään. Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jatkoin matkaani kotiin tyytyväisenä ajatellen rokotusoireiden ilmaantuvan ehkä myöhemmin. Itseasiassa tunsin itseni jopa pirteämmäksi kuin ennen rokotustilaisuuteen osallistumista.

Lopulta minkäänlaisia oireita ei ilmaantunut. Jaoin kokemuksiani muille ja ihmettelin, miten toisten saamat laajemmat rokotusoireet erosivat niin paljon omistani.

Toivonpilkahdus

Aikaa rokotteesta kului noin viikon verran, kun ystäväpariskuntani otti minuun yhteyttä ja kertoivat molemmat saaneensa muutamaa päivää aiemmin positiiviset testitulokset koronataudista, mutta oireiden olevan todella lieviä ja pcr-testituloksen muuttuneen positiiviseksi vasta useamman toistuvan yrityksen jälkeen. Päätin ystävieni positiivisista diagnooseistaan huolimatta mennä tapaamaan heitä, vaikkei rokotussuojani ollutkaan varsinaisesti vielä voimassa. Halusin todeta myös heidän kuntonsa ja nähdä omin silmin kaksi positiiviseksi testattua. Enhän sellaisia henkilöitä ollut vielä viime kesänä tavannut ensimmäistäkään, eikä kenelläkään tuttavistani oltu diagnosoitu koronaa.

Heidän kuntonsa oli hyvä, enkä olisi ulkoisista merkeistä päätellen tiennyt kummankaan sairastavan yhtään mitään, jos ystäväni eivät olisi taudistaan minulle kertoneet. Vietimme iltaa yhdessä heidän kotonaan täysin normaalein tavoin ilman maskeja tai turvavälejä, kuten ystävät tekevät. Tiedostin olemassa olevan riskin saada tartunnan itsekin ja hetkittäin ajattelin, toiminko itse vastuuttomasti altistaen itseni taudille. Totesin kuitenkin, etten tavallisesti vietä aikaani suurissa ihmismassoissa, teen työtä kotoa käsin enkä olisi kovinkaan potentiaalinen tartuttamaan tautia eteenpäin, vaikka sen itse saisinkin.

Seurasin jälkikäteen vointiani päiväkausia, enkä havainnut mitään muutoksia. Kävin pcr-testissä kymmenen päivän kuluttua saaden negatiivisen tuloksen. Jopa ystäväni ihmettelivät, miten voi olla mahdollista, etten saanutkaan tartuntaa niin todennäköisissä olosuhteissa. Näin kuitenkin kävi. Ehkä rokote jo toimii, ajattelin.

Järki ja tunteet

Aikaa kului ja tehosterokotteen ajankohta alkoi olla lähellä. Olin kuullut muutamien tuttavieni saaneen kakkosannoksesta hyvin ikäviä oireita ja aloin jälleen epäillä rokotteen tarpeellisuutta ja sen mahdollisia haittoja suhteessa hyötyyn omalla kohdallani. Peruin jo varatun tehosterokotusajan miettiäkseni asioita lisää. Tässä kohtaa Suomessa alettiin raivolla viemään eteenpäin koronapassin käyttöönottoa ja hyvin pian suositellusta tehosterokoitteesta oli tulossa tämän kulkukorttinakin käytetyn kansallisen rokotusasiakirjan edellytys. Tauti määrät lisääntyivät ja uusia virusmuunnoksia tuli säännöllisesti, kuin kalenteriin merkattuna samaan aikaan rokotuskattavuuden kasvaessa. Ikävä tauti, ajattelin.

Päätin kuitenkin mennä ottamaan tehosterokotteen, kuitenkin suunnitellusta aikataulusta myöhässä. Olin lukenut haittavaikutusten olevan todennäköisempiä, mitä pienempi rokotusväli olisi ja myös tehon kannalta tehosteen siirtäminen muutamalla viikolla eteenpäin tuntuikin itseasiassa fiksummalta, kuin yhteiskunnan asettama aikataulu.

Pelotti. Mietin omaa päätöstäni ja sitä, että olin jo toista kertaa tahallisesti menossa injektoimaan itseeni ainetta, josta en tiennyt mitään. En edes itse uskonut sen olevan tarpeellista, mutta pyrkimys suojella toiminnallani muita ihmisiä oli istutettu syyksi päähäni. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, ajattelin.

Tehoste, mutta mihin?

Varasin ajan toiseen annokseen, kun ensimmäisestä piikistä oli kulunut noin 12 viikkoa. Kakkosannos pistettiin syyskuussa. Olin lähes varma, että minäkin tulen saamaan jonkinlaisia jälkioireita toisesta rokotteesta, olihan niin monella muullakin ollut vähän vastaavia oireettomia kokemuksia ensimmäisellä kerralla jälkioireiden iskettyä rajummin vasta toisella rokotuskerralla.

Rokotustapahtuma eteni yhtä organisoidusti ja terveysturvallisia määritteitä noudattaen, kuten ensimmäiselläkin kerrralla. Tällä kertaa itse rokotustapahtuma suoritettiin niin kuin mielestäni rokotus kuuluikin, rauhallisesti ja vakaalla kädellä. Tällä kerralla myös seurasin tarkkaan, että myös ruiskun mäntä meni pohjaan ja ruiskun sisältö käsivarteeni. Näiltä osin ei ilmennyt minkäänlaista huomautettavaa, hoitotapahtuma oli terveydenhoidollisesti asiallinen, hyvä ja luotettava suoritus, vaikkakin teema oli edelleen myös minulle hieman kyseenalaisien syiden alla. Minulta varmistettiin ennen rokotetta, minkä lääkeyhtiön rokotteen olin saanut aiemmin, kyseltiin yleisvointia ja sairastettua tautia. Tällä kertaa hoitaja osasi myös vastata kysymykseeni kertoen päivitetyn koronapassin saapuvan OmaKantaan parissa viikossa ja olevan käyttövalmiudessa välittömästi saavuttuaan.

Fyysiset tuntemukset rokotteesta olivat täsmälleen samoja, kuin ensimmäisellä kerrallakin. Ei siis minkäänlaisia tuntemuksia. Istuin jälleen tiukan valvonnan alla seurattavana suorissa penkkiriveissä ilman kenkiä ja ulkovaatteita, mutta tällä kertaa uskaltauduin lähtemään pois jo viiden minuutin seurannan jälkeen, koska tunsin oloni hyväksi, enkä uskonut voinnissani tapahtuvan muutosta. Olin varautunut siihen, että ainakin yleisvointi heikkenee ja ehkä kuume nousee, sillä olinhan lyhyessä ajassa saanut kehooni kaksi annosta vierasainetta ja kehoni immuunipuolustuksen kuuluisikin tähän reagoida. Tämä oli minulle tuttua aiemmista rokotteistani, ja tiesin kyllä millaisia normaalit rokotteen jälkioireet olivat. Toivoin kuitenkin, etteivät oireet olisi niin rajuja, etten pystyisi toimimaan normaalisti. Kävelin kotiin reippaasti, enkä suunnitellut rokotuspäivälle mitään muuta.

Noin tunnin kuluttua olotilani piristyi selvästi. Oikein huomattavasti, Tajusin näin käyneen myös ensimmäisellä rokotuskerralla siihen huomiota kiinnittämättä ja naureskelin asialle hieman vitsaillen ystävieni kanssa, että mitähän ainetta mahtoivat minuun pistääkään. Hoidin päivän ja seuraavienkin päivien toimet ilman, että mikään kieli minun saaneen kehooni myrkyksikin toisinajattelijatahojen kutsumaa, yhteiskunnan välttämättömäksi väittämää lääkeyhdistettä. Todistettavasti ainakin jotakin minuun oli pistetty, ensimmäisellä kerralla kun en ollut asiasta aivan varma.

Minkäänlaisia jälkioireita ei rokotuksesta edelleenkään tullut, ei paikallista kipua, ei viileää tunnetta kun aine leviää kehoon. Pistoskohta ei tullut kipeäksi tai araksi, enkä itseasiassa hetken kuluttua enää voinut varmasti kertoa, mihin kohtaan minua oli pistetty. En yksinkertaisesti löytänyt pistoskohtaa. Sehän meni hienosti, ajattelin.

Jaoin kokemukseni muidenkin rokotettujen tuttavieni kanssa. Ihmettelin, sillä juuri kellään ei tuntunut olevan vastaavia kokemuksia täysin puuttuneista jälkioireista. Ulospäin vitsailin varmaan päässeeni osaksi jotain plasebo-verrokkiryhmää ja saaneeni vain ruiskullisen suolavettä. Sisälläpäin aloin miettiä tätä vaihtoehtoa jopa vakavissani. Oli miten oli, tässä oli mielestäni jotain todella kummallista.

Epäreilua hoidontarpeenarviointia

Kuten alussa mainitsinkin, en ollut kärsinyt mistään flunssaperäisistä taudeista neljään vuoteen. Ennen syyskuun tehosterokotetta olin koko pandemian aikana käynyt pcr-testattavana kaksi kertaa terveydenhuollon vaatimuksesta ollessani yhteydessä terveyskeskukseen aivan eri syistä, kuin millään lailla koronatautiin liittyvistä oireista mm. lihaskalvojen tulehduksesta ja minule entuudestaan tutuista sydänoireista. Näitä molempia oli esiintynyt omassa terveyshistoriassani aiemminkin silloin tällöin, usein stressin ja ylirasituksen oireina. Negatiivisten koronatestituloksien jälkeenkään minua ei yksinkertaisesti suostuttu hoitamaan muualla kuin koronan hoitoon keskitetyssä terveyskeskuksessa parikymmenen kilometrin päässä omasta terveysasemastani ja puhelimessa hoitaja oikein korotti ääntään sanoen, että negatiivisella tuloksella ei ole mitään väliä, vaan minun täytyy mennä korona-asemalle. En suostunut tähän ja onneksi sain vaivani hoidettua itse, olenhan hyvin tietoinen omasta kehostani ja tunnen sen toiminnot ja toimintahäiriöt tarkkaan. Tuolloin olin saanut ensimmäisen rokoteannoksen.

Olin jo aiempien kahden negatiivisen pcr-testin jälkeen sanonut, että "ei kahta ilman kolmatta, jos vielä menen testattavaksi, on se kolmas kerta varmaankin positiivinen".

Kuinkas sitten kävikään?

Tammikuussa tätä maailmaa jo kaksi vuotta pelotellut, yleisvaaralliseksi luokiteltu tauti sitten iski minuunkin. Olin tavannut pitkästä aikaa läheisen ystäväni ja pari päivää tapaamisemme jälkeen 18. tammikuuta nenäni alkoi vuotaa. Ajattelin ensin nuhan johtuvan lemmikkikissojeni karvanlähdöstä, joka usein lisääntyy kevättä kohti mentäessä ja oire muistutti lähinnä pölyallergiaa. En reagoinut asiaan millään lailla, sillä mitään muita epätavallisia tuntemuksia ei ollut.

'Muutaman päivän päästä ystäväni ilmoitti hänellä todetun koronatartunnan ja ostin tuolloin jo helposti kaupoissa saatavilla olleen kotitestin, joka näytti negatiivista. Oireet eivät muuttaneet millään lailla muotoaan, nenä vaan jatkoi vuotamista menemättä tukkoon, ei yskää, ei hengenahdistusta, ei muita yleisoireita, ei haju- tai makuaistin häiriöitä tai menetystä. Sain kuulla tuttavieni suusta että "teet nyt vaan uuden testin, toihan on varma juttu, teet niitä testejä kunnes näyttää positiivista". Koin myös median kannan olevan saman. Siis "Tee testi uudelleen niin kauan, kunnes testi näyttää positiivista".

Tein kotitestin uudelleen 23.1., kun oireen alkamisesta oli kulunut viisi päivää. Tämä kotitesti näytti positiivista tulosta. Tunsin itseni todella typeräksi. Olin pelännyt rokottautumista ja miettinyt asiaa järjettömän paljon eri näkökulmista ja mittakaavoista. Nyt tauti iski minuun, kylläpä oli huonoa tuuria.

Illalla varasin koronabotista ajan viralliseen pcr-testiin ja yllätyksekseni sainkin ajan heti seuraavalle päivälle ja ensimmäinen mahdollinen vapaa aika olisi ollut jo yhdeksän tunnin kuluttua aamulla klo 8. Ihmettelin tuossa kohtaa julkista uutisointia siitä, ettei testeihin tulisi mennä kevyin perustein, sillä testauspaikat olivat ruuhkautuneita. Ei kauhean ruuhkaiselta vaikuttanut, edes täällä pääkaupunkiseudulla.

Pcr-testauspisteellä olin ainut asiakas, jonossa ei ollu ketään minua ennen tai minun jälkeeni, eikä testaushuoneesta tullut edellistä asiakastakaan ulos, kun minut pyydettiin sisään. Terveydenhoitaja kertoi, että kaikki tarvittavat dokumentit toimitetaan minulle sähköisesti, mukaanlukien todistus sairauspäivärahan myöntämistä varten. Hoitaja kehotti olematta rasittamatta terveysasemaa mikäli pystyisin omin avuin hengittämään, tai oireet eivät muuttuisi hengenvaarallisiksi. Tartuntatautipäivärahasta oli tässä kohtaa jo luovuttu huomaten sen järjestämisen tulleen kaupungille liian kalliiksi ja mahdottomaksi toteuttaa. Testitulokseni saapui neljän tunnin kuluttua testistä tekstiviestillä. Tekstiviestin sisältö oli seuraava:

Hei, (etunimi),

koronavirusnäytteesi 24.1. on positiivinen, eli sinulla on koronainfektio. Pysy kotona ja vältä lähikontakteja vähintään 5 vuorokauden ajan oireidesi alusta. Emme soita kaikille sairastuneille. Lue ohjeet (linkki) Jos oireesi ovat lieviä, sairasta rauhassa kotona. Jos oireesi pitkittyvät tai vaikeutuvat, soita infektiolinjalle (puhelinnumero, aukioloaika) muina aikoina soita päivystysapuun (puhelinnumero) Henkeä uhkaavissa tilanteissa soita 112. Jos olet raskaana tai sinulla on vakavalle koronataudille altistavia sairauksia tutustu: (linkki) ja ota tarvittaessa yhteyttä tartunnanjäljitykseen mahdollisen verisuonitukosriskin arvioimiseksi (puhelinnumero, aukioloaika). Kerro lähikontakteillesi heidän mahdollisesta sairastumisestaan. Altistuneille suositellaan vapaaehtoista kontaktien välttämistä. Ystävällisin terveisin (kaupunki) tartuntatauti- ja hygieniayksikkö.

Siis hetkinen?

En saanut lainkaan karanteeni- tai eristysmääräystä, ainoastaan kehotuksen viitenä ensimmäisenä päivänä oireiden alkamisesta välttää olematta tekemisissä muiden kanssa. Yhteiskunta oli päättänyt kahta päivää omaa testiäni aiemmin luopua näistä käytännöistä, mutta en olisi kuvitellut, että myös kaikesta hoitovastuusta samalla luovuttaisiin.

Missään vaiheessa yksikään terveydenhuollon ammattilainen ei kysynyt millaisia oireeni olivat ja tarvitsinko niiden suhteen hoitoa tai sairauslomaa. Testituloksen saatuani tuo viiden päivän varoaikakin oli siis päättynyt jo ennen kuin olin edes virallisesti testattu.

Järjetöntä, ajattelin.

Näinkö todella ehkäistään leviämästä sellaista tautia, joka oli saanut koko Suomen ja myös muun maailman pelon valtaan, kaatanut yrityksiä, lamauttanut ihmisiä henkisesti ja poistanut monelta perustuslaillisen oikeuden tehdä työtään? Paljon melua tyhjästä, totesin ja tunsin itseni jälleen todella typeräksi. Olin yrittänyt olla kaikintavoin vastuullinen, noudattanut määräyksiä ja rokottautunut ja kun tauti iskikin, kukaan ei ollut kiinnostunut edes siitä, tartuttaisinko muita, saati minusta.

Kunnioitus tämän vaarallisen taudin hoitamiseen liittyvään organisointiin ja toteutukseen liittyen oli tipotiessään. Eihän tätä tautia selvästikään edes haluttu hallita, ainoastaan tilastointi tuntui olevan tärkeää, sillä edelleen kehotettiin ihmisiä kotitestin jälkeen hakeutuvan viralliseen testiin vaikkei oireita olisikaan.

Miten aivan yhtäkkiä tautiin, jota vastaan rokottautumalla ja eristäytymällä oli tarkoitus suojella heikompia, terveydentilansa puolesta eniten vaarassa olevia, suhtauduttiinkin näin välinpitämättömästi, vaikka tartuntamäärien tilastoitiin olevan huipussaan ja yli kaksikymmenkertaisia verraten pandemian alkuun, jolloin testaamista ja rokottamista markkinoitiin aggressiivisesti, yhteiskunta päätettiin sulkea ja ihmisten elämää monitahoisesti rajoittaa?

Jatkoin testituloksen jälkeen normaalia elämää. Nenä jatkoi vuotamistaan kolmisen viikkoa, mitään muita oireita ei ilmaantunut, eikä rokottamaton jälkikasvunikaan saanut tartuntaa minulta, vaikka nukkuikin usein myös öitä vieressäni. Totesin sairastamani koronataudin olleen lievempi, kuin mikään aiemmin sairastamani nuha, jättäen oirekuvaltaan varjoonsa jopa jokakeväisen siitepölyallergian oireet, joihin liittyi vuotavan nenän lisäksi myös päänsärkyä, tukkoisuutta ja kuumeen tunnetta. Mitään noista ei tässä taudinkuvassa omalla kohdallani ollut. Minulla oli kyllä mielestäni vahva vastustuskyky jo entuudestaan, ehkä sekin saattoi olla syynä.

Julkisessa uutisoinnissa oli toki myös kerrottu rokotettujen saavan koronataudista todennäköisimmin lievän tai oireettoman muodon (edelleen kieltämättä ihmettelen miten oireettomuus voi olla testausperuste). Olinhan itse rokotettu. Silti ajatus siitä, olinko sittenkin kuulunut puolitosissani miettimääni plasebo-ryhmään ja sairastanut vain normaalia kausiflunssaa, joka vain oli tilastoitu koronataudiksi, nosti väistämättä päätään.

Olin yhteydessä terveydenhuoltoon huomattuani, ettei OmaKantaan ollut kaan lupauksesta huolimatta saapunut testituloksen lisäksi mitään muita dokumentteja. Kysyin minulle luvatusta lääkärintodistuksesta ja yllätyin todella, sillä puheluun vastannut hoitaja ei osannut sanoa, miten todistuksen saisin tai miten menetellä tilanteessa. Ihmettelin ääneen tätä ja totesin, ettei tilanne varsinaisesti ollut uusi terveydenhuollolle.

Minut ohjattiin olemaan yhteydessä tartuntatautiyksikköön. Tartuntatautiyksiköstä minut ohjattiin takaisin terveysasemalle, josta toisella soittokerralla varattiin minulle etälääkärin soittoaika muutaman päivän päähän. Hoitaja myös antoi reklamointiohjeet "jos jostain syystä en saakaan ketään kirjoittamaan minulle todistusta". Soiton sain ilmoitetusta päivästä seuraavana päivänä ja sain kuin sainkin lääkärintodistuksen ja myös sairausloman. Saisin vietyä asiaa eteenpäin hakeakseni Kelalta sairauspäivärahaa työkyvyttömyysajalle, joka tähän asti oli ollut täysin oman harkintani varassa. Edelleenkään oireistani ei ollut kukaan kysynyt sanallakaan.

Nykytilanne

Mikä on tilanne nyt kun maaliskuu juuri alkoi? Elän normaalia elämää ja nautin keväästä. En ole saanut Kelalta vieläkään päätöstä sairauspäivärahasta työkyvyttömyysajalta tammikuussa. Käsittelyajaksi ilmoitetiin 21 päivää, joka umpeutui jo viikko sitten. En tiedä tulenko sitä koskaan saamaankaan. Olen nyt kuitenkin tilastoitu osaksi tätä maailmanlaajuista pandemiaa ja virallisen tiedon mukaan kahteen kertaan rokotettu. Koronapassini pysyy voimassa heinäkuuhun asti sairastetun taudin nojalla.

Kolmatta rokotetta en missään tapauksessa aio ottaa. Aiempi ajatukseni koko tilanteesta on täysin muuttunut ja olen päättänyt luopua myös matkustelusta, mikäli se edellyttää kolmannen rokotteen ottamista ja mikäli koronapassi pysyy edelleen kansallisessa ja kansainvälisessä käytössä. Koronapassia käytin sen käyttöönoton jälkeen kahtena eri päivänä, joista toinen liittyi työtehtävien suorittamiseen. Jälkeenpäin mietin noiden pari päivän hintaa.

Loppusanat

Halusin kertoa tarinani teille rehellisesti ja muuttamattomana sen kummemmin yhtälöitä laskematta. Ennen pandemiaa ja rokotteita luotin yhteiskuntaan ja sen organisointiin, enkä voinut tai halunnut uskoa järjestelmässä olevan yksilön vahingoittamisen mahdollistava vika. Mielipiteeni on totaalisesti muuttunut näiden edellä kuvattujen kokemusten myötä. En toivoisi yhdenkään ajatukseni olevan totta. Tiedän kuitenkin, että kaikella tapahtuneella tai tapahtumatta jääneellä on syynsä. Syitä en ala tässä edes arvailemaan.

Mitään radikaalia ei ole omalla kohdallani tapahtunut, eikä ehkä tapahdukaan, mutta tällä hetkellä kadun kahta ensimmäistä piikkiä ja omaa toimintaani omaa alkuperäistä ajatustani ja intuitiotani vastaan. En tiedä mitä koronatartunnasta tai rokotteesta tulee seuraamaan. Ehkä ei mitään. Ehkä jos en olisi ottanut yhtäkään rokotetta, mitään ei olisi silloinkaan tapahtunut. Jossittelu kuitenkin on turhaa ja vain aika näyttää.

Sen tiedän varmuudella, että marras-helmikuussa muutamat ystäväni ja läheiseni saivat kolmannet rokoteannoksensa. Jokainen, korostan, jokainen heistä sairastui koronatautiin 1-14 päivän kuluessa kolmosrokotteesta. Jokaisessa tapauksessa oireet olivat voimakkaita tai jopa vakavia. Kolmesta esimerkkitapauksesta ilman taustalla vaikuttavia perussairauksia yhdellä todettiin jo toisen kerran rokotteen aiheuttama sydänlihastulehdus, yksi sai laajan oirekirjon vatsatauteineen ja tajunnanhäiriöineen. Yhdeltä löydettin veritulppa. Iältään nämä henkilöt olivat välillä 40-43. En tiedä, ilmoittivatko he oireistaan terveydenhuoltoon koronataudin oireina vai rokotten sivuvaikutuksina, lääkärissä tiedän heidän kuitenkin käyneen. Heidän toimintatapansa ei minulle myöskään kuulu. Jokainen päättäköön omasta kehostaan ja olkoon itse myös vastuussa päätöksistään ja jatkotoimenpiteistä.

Kiitos, että sain kertoa tavallisen ihmisen melko tavallisen tarinan.

Voit kertoa myös oman tarinasi luottamuksellisesti sivustolla löytyvän yhteydenottolomakkeen kautta. Jokainen kokemus on yksilöllinen ja tärkeä ja auttaa kokonaisuuden ymmärtämisessä.

3.maaliskuuta 2022

T.E.A